Sohvi luppakorva seikkailee kaupungissa

Sohvi tutustui tänään ensi kerran kunnolla kaupunkiin. Isännän olessa lääkärissä seikkailimme pennun kanssa Hämeentiellä Turussa. Sopivasti käsillä oli ruuhka-aika, joten autoja, busseja, pyöriä ja ihmisiä kohdattiin joka suunnalta. Autoja tuo hurja ei pelkää, lähinnä kiinnostavat... Ihmiset ovat kaikki ihania, niitä ohiteltiin nakki nenun edessä ja oppihan tuo jo hiukan, että kaikki ihmiset eivät olekaan hänestä kiinnostuneita. Toki Sohvi onnistui jokusen ihmisen hurmaamaan ja sai siten kaipaamansa rapsutukset. Hyvin alkaneita kaupunkiharjoituksia jatketaan lähitulevaisuudessa, jotta maalainen osaa sitten olla vilinässäkin.

Eilen veimme koirien kanssa meillä Sohvia lomallaan ihailemassa olleen siskon tytön 10-v. takaisin Laitilaan. Siellä vastassa olivat perheen berninpaimenkoira ja tiibetinspanieli. Bernin kanssa ei paljon seurusteltu, koska se on omasta laumastaan aika tarkka. Vähän nuuhkittiin isoa hirmua pihalla. Sisällä sitten temmellettiin juuri sopivan kokoisen spanielin kanssa innolla. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja Sohvikin pääsi mukaan. Kiltisti se matkusti sekä mun että siskoni sylissä puolet matkasta, kun en vielä halunnut antaa sen juosta kilometri tolkulla.

Mummolassa vierailu ja siskon luona oleminen osoittivat taas sen, että pentu ei ole moksiskaan ympäristön vaihtumisesta. Tosin pitää vielä viedä sitä ilman Kerttua eri paikkoihin. Kaupunkireissu tehtiin tänään ilman Kerttua ja huusi autossa taas vaihteeksi aluksi. Toisaalta parkkihalli ja kaupunginvilinä otettiin hyvin reippaasti vastaan ilman ison koiran tukeakin.

Monenlaista ollaan tässä koko ajan opeteltu. Luoksetulossa ollaan  edistytty ja se sujuu häiriöttömissä tilanteissa oikein kivasti. Istumista ja kontaktia tuo tarjoaa jo oma-aloitteisesti esim. kerjätessään. Maahan menee käsiavulla. Leikkiessä tuo mukavasti lelua minulle, ehkä tämä onkin iisimpi noudonopettelija kun Kerttu aikanaa... Hihnassa ja vapaana kulkeminen alkaa jo sujua. Sisäsiisteys paranee myös päivä päivältä, kakkoja tulee enää todella harvoin sisälle ja pissojakin vain pari kertaa päivässä. Koska kaikki sujuu, jotenkin pelottavankin mukavasti niin on pakko samantien koputtaa puuta.... Kai ne vaikeudetkin vielä jostain ilmaantuvat ;)

Sosiaalistamista

Tämä viikonloppu pyhitettiin lähinnä Sohvin sosiaalistamiselle. Perjantaina lähdimme Turkuun ja autoon pakattiin koirat mukaan. Sohvi aloitti jälleen välittömästi konsertin. Meidän taktiikka on antaa pennun huutaa ja toivoa, että se joskus lopettaa. Emme jaksa mitään Kaimion pehmeitä keinoja tyyliin: tänään minuutti ajelua ja huomenna kaksi. Väärin tai ei niin näin mennään. Tuloksia alkoi näkyä tänään kun ajeltiin lisää. Turusta takaisin päin tullessa ei ollut huutoa enää ollenkaan!

Perjantaina pentu sai ihmetellä hetken autoja, joita tuntui pelkäävän mutta toisaalta huomasin, että sen mielessä hiipii pelottava kiinnostus ja hyökkimishalu. Sinä päivänä kun ensimmäinen kunnon hyökkäys tulee täytyy siis olla valmiina... Tämä asia on ainoa, jossa meillä koira saa vähän rankempaa fyysistäkin kyytiä. Kerttu kokeili kaksi kertaa ja siihen jäi. Toivottavasti tämä toinenkin on yhtä viisas. Perjantain toinen jännäasia oli eläinkaupassa piipahdus. Siellä pisti vähän vingututtamaan, kun oli niin paljo tuoksua ja ihmeteltävää. Reipas oli silti. Ennen kotiinlähtöä pyörähdettiin vielä Haunisissa treenikenttää ihmettelemässä. Kerttu sai vähän treenata ja Sohvi leikkiä.

Lauantaina kylään tuli isännän sukulaisia. Pentu esiintyi reippaasti. Ihmisiin sitä ei vartavasten tarvitse sosiaalistaa, näyttää luottavan kaikkiin ja leikkivän kenen kanssa vaan. Ei ihme, kun muistaa, että pentuja ei ole koskaan pidetty pumpulissa vaan saivat jo kasvattajan luona nähdä jos jonkinlaista ihmistä.

Tänään sitten taas autoajelua, kun aamulla lähdettiin kohti pentutapaamista. Sohvi oli nuorin ja kooltaan pienin. Leikkiä se ei oikein osannut, mutta tarkkaili tilannetta eikä varsinaisesti pelännyt. Kun aikuinen kelpi päästettiin joukkoon, niin yllättäen se olisi ollut kiinnostavampi leikkikaveri kun muut pennut. Ilmeisesti tuo emon kanssa leikkiminen on niin tuttua, että iso oli turvallinen valinta.

Kotimatkalla mentiin vielä siskolle Auraan kylään. Siellä vastassa oli iso irlanninsetteriuros. Sitä ei arasteltu yhtään vaan rohkeasti hamuiltiin korvista yms. haituvista. Onneksi Kassu on kiltteyden perikuva :) Vieraasta paikasta napero ei välittänyt mitään, oli heti kuin kotonaan ja painoi pihallakin innoissaan isojen kanssa. Yllätys oli Kertun suhtautuminen Kassuun, kun se on aikaisemmin ilkeillyt sille koko ajan niin nyt oli ihan lunkisti! Kasvattajan laumassa vietetty aika on tainnut tehdä meidän neidille hyvää.

Ensi viikonloppuna onkin sitte iso koitos, kun emäntä juhlii valmistumistaan ja koirat menevät mummolaan maalle Hämeeseen. Kertulle tuo paikka on kuin toinen koti, jossa se rakastaa painaa pihalla ja syödä herkkuja. Luulen, että Sohvikin rakastuu mummolaan, eikä vähiten herkkujen vuoksi ;) Siellä sitten pääsee tutustumaan muutamaan kissaankin, mikäli ne järkytykseltään tulevat vintistä näytille.

Ystävänpäivä lähestyy

Täällä alkaa tuntua siltä, että koirien suhde alkaa muuttua enemmän kaverilliseksi. Tissillä ei ole pariin päivään enää roikuttu. Olen todella positiivisesti yllättynyt Kertusta. Leikkii paljon pennun kanssa ja jopa vetoleikkejä leluilla! Jee! Lenkillä on kova kiire kotiin taas Sohvia katsomaan. Tosin mustasukkaisuutta esiintyy heti, jos itse yritän tehdä pennun kanssa jotain.

Ville käy välillä Kertun kanssa lenkillä, jotta ehdin vähän touhuta Sohvin kanssa.

Hihnassa ollaan jo pieniä lenkkejä tehty. Autoja, ihmisiä ja koiria kyllä nähdään ihan liian vähän. Täytyy tässä lähteä johonkin cityyn, ettei tuosta tule ihan maalaismollukkaa.

Sohvi on todella ahne, ei ole vielä sylkenyt mitään pois. Kaikki kurkut ja porkkanat pistää pokkana kitusiin. Kotiruokaa ollaan annettu maistella, että saataisiin tuostakin yhtä teräsvatsa kuin Kertusta. Ruokaa laittaessa alkaa huuto ja volttien teko, mutta on jo oppinut sanan istu ruokakupilla. Istuu käskystä (5-20 sekunttia) ja odottaa, että kuppi laskeutuu nenän eteen. Fiksu pentu! Maahanmenon alkeet on jo opeteltu ja naksutimenkin salat tiedetään. Keskittyy älyttömän hyvin, kun jotain aletaan tekemään. Motivointi ja palkkaus tässä vaiheessa todella helppoa. Tokokoira tästä ainakin tehdään, jos tuollaisena pysyy!

Huvitutteilua ja muuta hulabaloota

Sohvi Aulikki näyttää kotiutuneen hyvin. On se vaan erilaista, kun on toinen koira apuna. Kerttu leikkii paljon pennun kanssa ja tuntuu siitä nauttivan. Tosin se myös antaa pienelle vielä tissiä, mikä ei ole kovin mukavaa. Yhdessä nännissä kun on haava, onneksi paranee eikä näytä tulehtuneelta. Millähän tuon vieroittaisi, kun emo itse jakaa ilolla maitoa. Hitsi!

Kertun ruokahalu on valtaisa. Se on kaikkina kolmena työpäivänä onnistunut ryöstämään jotain apetta. Maanantaina vei tiskipöydältä pennulle valmiiksi annostellut nappulat. Tiistaina koirankeksipussin (500g!), jonka siskoni toi koirille sunnuntaina. Tänään se oli onnistunut kaapista kaivamaan puruluun. Mitähän huomenna... Kaikki on yritetty laittaa nyt tarpeeksi kauas. Onneksi se ei ole kovin pahana pennulle herkuista, eikä mitään pahoja tilanteita ole syntynyt. Toivottavasti tilanne pysyy tällaisena!

Sohvin ruokahalu on myös mainio. Se kyllä haistaa maksamakkarat toiselta puolen asuntoa ja tulee kerjäämään. Kerjääminen on näemmä jotain, mitä nuo pikkuepelit osaavat luonnostaa!

Olemme käyneet vasta etu- ja takapihalla. Nimeä ollaan harjoiteltu ahkerasti ja opeteltu ruokakupilla istumista. Hyvin sujuu! Nopeasti hoksaava napero. Tänään piti autoilla kauppaan, mutta olipa takaluukku jäässä. Harmi! Kaulapanta alkaa jo pysyä päässä ilman rapsutuksia. Hihnaa kokeiltiin eilen ihan hetki, ei innostunut ;) No, jatketaan harjoituksia.

Kerttu kaipaa tekemistä. Olen lenkillä ja sisällä ottanut vähän tokoa. Tekee kaikki ahneen innokkaasti. Jospa tästä pikkuhiljaa alkaisi katsomaan niitä AVO-kokeita kevääksi...