Hakutreenit

Eilen oltiin Huvilinnulla treenaamassa. Kertulle oli tarkoitus ottaa helppo treeni, koska on juoksussa vähän vetelä. Eipä vaan tullutkaan helppoa. Eka ukko oli suuren kallion takana ja eihän se meinannut millään uskoa, että ukko on niin kaukana vaan kaarsi vahvasti sivulle. Teki valeilmaisun turhauduttuaan (onneksi näin koiran). Vasta kun huusin metsään maalimiehelle: "ääni" niin Kerttu valpastui. Minä kuvittelin, että no toki se ukko sieltä huusi, mutta eipä ollut kuullut ja huutanut. Koira sai kuutenkin huhuilustani lisää himoa mennä syvemmälle ja löysi! Taas vahvistus sille, että toimillani keskilinjalla on aikas paljon vaikutusta. Toinen maalimies meni hyvin ja kolmannella oli piston muoto taas ihan hakusessa. Neljäs ok. Nyt tarvitaan treeniä, jotta pistot saadaan taas kuntoon sekä kallioisia maastoja.

Sohvi yllätti positiivisesti. Aikaisemmin olen huomannut että pennulle on kovapala irrota minusta. Eilisissä treeneissä otettiin pakoja, koska tuuliolosuhteet ei suosineet hajuhakuja. Maalimiehet lähtivät yhtäaikaa kahteen suuntaan niin että molemmista jäi mielikuva. Meni reippaasti ja käytti nenääkin varsinkin kahdella viimeisellä ukolla (neljä ukkoa yhteensä). Viimeisellä kauimpana olevalla ukolla todella näki kuinka se ylitti itsensä ja rohkeasti paineli pitkälle. Tekee hyvää Sohvin itseluottamukselle muussakin elossa! Lisää tällaista.

Erkkari

Vuoden tauon jälkeen käytiin näyttelyssä Kertun kanssa. Myös Sohvi sai tehdä kehädebyytin. Suuria yllätyksiä ei tullut. Kerttu sai ERIn ja olin todella tyytyväinen sen esiintymiseen. Anita osaa sen esittää hienosti, eikä ota kontaktia Anitaan kuten minuun. Häntä pysyi alhaalla tällä kertaa! Tuomio oli kuten ennenkin eli suurin ongelma oli edelleen askelpituus vaikka näytti entistä paremmalta. Pää ja luonne saivat kehuja. Kepsu jättää kehät tästä lähin entistä vähemmälle. En jaksa maksaa samoista arvioista ja tiedän, että SERTiä me emme saa kuin korkeintaan jostain perähikiän kisoista, joissa on muutama koira ;)

Sohvi jäi luokkansa viidenneksi eli viimeiseksi :( Sisko Keena on selvästi kehityksessä edellä. Sohivn korvat ovat eri paria, etujalat kääntyy ulospäin, askelpituus liian lyhyt ja esiintymistä ei oltu harjoiteltu eli eipä siihen paljon positiivista sanottavaa tuomari löytänyt. Onneksi piti käytöstä miellyttävänä. Toivotaan, että kirppu kasvaa ja kehittyy oikeaan suuntaan. Onneksi näyttelyistä ei ole ajateltukaan mitään ykkösharrastusta.

Sukulaislaumassa Anitan luona pentu oli reipas ja Kerttukin käyttäytyi asiallisesti. Maalaiskoiraksi Sohvi oli myös asiallisesti sekä eilen näyttelypaikalla että tänään tokokehän laidalla. Olen tyytyväinen kivaan viikonloppuun ja koiriini, puutteista huolimatta.

Kesäkuulumiset

Täällä on ollut hiljaista, mutta se ei tarkoita, että emme olisi treenanneet. Molemmat ovat olleet hakutreeneissä. Kertulla on alettu vaatia kisailmaisuja. Treenaan myös hallintaa jokaisissa treeneissä. Lisäksi on treenattu lähellä keskilinjaa olevia maalimiehiä, mikä on auttanut niin, että juoksee nyt hyvin nenä auki koko matkan takalinjaan. Maastossa siis Kertun kanssa sujuu suht kivasti, vaikka tekemistä ja hiomista on tietysti ikuisesti.

Sohvi puolestaan on oikein hieno nenänkäyttäjä. Hyvin emonsa kaltainen eli helppo lukea. Nenä nousee pystyy ja ottaa kunnon vainua kun havaitsee ukon. Helppo siis tulkita! Sohvin kanssa aletaan harjoitella pistoja seuraavaksi. Se on nyt jyvällä hommasta ja motivaatio on erinomainen. Ekat ilmaisutreenit on otettu niin että haukkuu minua ja vieraita, mutta ei vielä piiloilla.

Molemma ovat myös tottistelleet. Kertun kanssa avustettiin treenikaveria, jolla ongelmana oli paikallamakuun rivistä karkaava koira.  Kerttu on kuin viilipytty vaikka toinen lähtee vierestä. Luotan siihen tällä hetkellä todella tuossa liikkeessä. No, kaikissa alon kisoissa ja BH:ssa ei ollut mitään ongelmaa, joten miksen luottaisi. Aikanaan Tampereella tehty treenipohja on kantanut meitä vuosikausia. Samalla metodilla opetetaan Sohvia. Sekin pysyy jo puoliminuuttia niin, että olen 5-10m päässä. Koskaan ei hyväksytä keskeytystä liikeessä vaan aina joutuu samaan pisteeseen ja vähintään yhtä pitkäksi aikaa. Ruokakuppi on tässäkin se paras treenipaikka.

Kertun kanssa ollaan myös otettu esineruutua. Eilen oli kaksi esinettä. Toiselle lähettäessä oli vähän ihmeissään, mutta rohkaisusta lähti hakemaan. Esinemotivaatio on kunnossa ja molemma löytyivät hyvin. Palauttaa todella kivasti nyt kun nouto on oikeasti takaraivossa. Syksyllä ruutu pitäisi olla ihan ok, jos jaksetaan treenailla edes tämä pari kertaa viikossa.

Vanajavesi oli vaihteeksi siistyitynyt levästä ja koirat pääsivät mummolassa uimaan. Jo edellisellä viikolla Sohvi "oppi" uimaan kun menin itsekin uimaan. Nyt se ui pitempiä lenkkejä kuin Kerttu koskaan. Pennusta on kuoriutunut oikein vesipeto <3

Kesästä siis nautitaan. Tehdään lenkkejä, treenataan, kyläillään, uidaan ja vilvoitellaan takapihalla. Koirat nauttii ja emäntä!

Maastotreenejä

Viime aikoina treenailu on ollut maastopainotteista. Jotenkin en vaan ole saanut itseäni kentälle asti. Muutenkin kevätväsymystä on ollut pahasti ilmassa, tässä vaiheessa lukukautta alkaa ope olemaan jo aika pim pom. Onneksi loma koittaa viikon päästä!

Kerttu on jatkanut esinetreeneja, viimeeksi saatiin oikein treeniseuraakin Ninasta ja Koodista. Vieras esinekin löytyi ihan mukavasti. Nyt vaan lisää treeniä niin saadaan kesän aikana ruutu kuntoon. Ninan kanssa otettiin Sohville pari hajuhakua ja hyvin se nappaa hajut. Tietää jo ihan selvästi mitä tehdään. Tänään hakutreeneissä oli kolme ukkoa ja sama homma! Etevä pikkukoira, ehkä se nenunkäyttötaito on tosiaan geeneissä (Coxi-isä kun saavutti haussa KVA arvon eilen huippupistein!). Intoa tuntuu riittävän!

Kertulla oli tänään neljä ukkoa. Ilmaisut olivat vähän katkonaiset. Katko tulee, kun minä lähden keskilinjalta piilolle, tämä ongelma on seurannut meitä aina. Enää Kerttu ei lähde ukolta minua vastaan, mutta reagoi silti liikkeelle lähtööni katkaisemalla ilmaisun. Hyviä vinkkejä tämän poistamiseen otetaan vastaan. Viimeisellä ukolla oli myös ensin touhunnut kaikenmaailman sijaistouhuja ennen kuin alkoi ilmaista (haistelua, lätäköstä juomista tms.). Sitä edellisellä ukolla joutui tekemään kovasti nenätöitä, joka turhautti sen verran, että kunnon ilmaisu löytyi. Toisaalta voi olla kisoissa eduksikin, että turhautuminen (vaikeat ukot tai palkattomuus) auttaa äänen löytymisessä. Ilmaisutreenejä edelleen tarvitaan kyllä paljon. Hyvät treenit kuitenkin molemmilla. Tietää mitä ison kanssa työstää. Pennun kanssa tuntuu siltä, että voitaisiin kohta ottaa jo askel vaikeampaan suuntaan.

Huisin hauskaa rakennusetsintää

Eilen oltiin Kertun kanssa hakutreeneissä. Tällä kertaa nenätyön tarkennusta opeteltiin vanhassa navetassa. En osannut unissanikaan kuvitella niin täydellistä rakennusta tällaiseen treeniin. Huonetta, kerrosta, koloa ja tavaraa oli jos jonkin sorttista. Koirat saivat kiipeillä vaativissa portaissa ja tunkeutua halkopinoihin, heinäpaalikasojen päälle jne. Olipa siellä niitä Kertun pelkäämiä villieläimiäkin eli lampaita pelottimina määkimässä seinän takana....

Meillä oli kaksi maalimiestä eri kerroksissa. Kerttu vähän arasteli pimeään rakennukseen menoa, mutta kohta jo juoksi siellä nenä auki. Mielestäni teki järjestelmällisesti työtä. Eka ukko oli pöydän päällä erään huoneen nurkassa. Kovasti vaati tarkennusta ennen kuin löytyi. Samassa huoneessa oli myös todella jyrkät ja kapeat portaat alakertaan. Käytiin niitä pitkin tarkastamassa alusta. Sai houkutella ja ylöspäin oikein auttaakin. Vähän meni alhaalla jumiin kun pyysin portaisiin, mutta niistä selvittiin. Kerttu palautui portaista nopeasti ja jatkoi työskentelyä.

Seuraavaksi vielä jyrkempiin portaisiin (oikeastaan tikkaat). Niissä jeesattiin nostamalla ylös. Heti ylös päästyään lähti hommiin. Kävi katsomassa edellisten koirien piilot. Vähän matkaa kiipesi paalipinoakin. Maalimies oli mennyt komeroon piiloon. Koira pyöri ympärillä mutta ei hoksannut eikä aloittanut ilmaisua. Teki kovasti työtä ja vähän helpotettiin raottamalla kaapin ovea ja löytyihän se lopulta!

Harjoitus toimi hyvin nenänkäytön tarkennuksen opettamiseen. Luulen, että väsynyt Kerttu näki uniakin kaappiin piiloutuneista ukoista ;) Lisää tällaista!

Kevät!

Kevät tuo itselle aina treeni-intoa. Tänään emme kuitenkaan lähteneet hakutreeneihin, koska ajettavaa olisi tullut liikaa. Sen sijaan treenailtiin kotinurkissa. Sohvin kanssa on otettu kentällä palloleikkiä kahdella tennispallolla. Oivasti tuo jo tuo palloa minulle <3 Josko sen noudon tällä kertaa opettaisi oikein kunnolla ja nuorempana kuin Kertulle. Voisi syksyllä ehkä jo esineruutuakin ottaa, jos kesällä saisi noudon kuntoon. Pentu on edistynyt lähes kaikessa hienosti. Lyhyet paikallamakuutkin onnistuvat jo. Häiriöistä se välittää entistä vähemmän.

Kerttu sen sijaan ottaa nyt  esineruutua tehotreenillä. Meidän esineruutuilu on ollut aika hapuilua ja päätin aloittaa nyt järjestelmällisesti alusta. Isäntä on ollut apuna viemässä esinettä. Tänään oli jo täysin jyvällä hommasta eli kohta päästään vaikeuttamaan ja isännän avut häivyttämään. Koitetaan ottaa monta kertaa viikossa samalla alueella ja siitä sitten lähdetään yleistämään.

Tytöt pääsevät pari kertaa viikossa nyt yhdessä juoksemaan metsään. Voi sitä riemua! Pääosin kuitenkin yritetään lenkittää erikseen, että Sohvi oppii tavoille. Kertun kanssa juostessa kun korvat tuppaa vielä katoamaan.

Hakutreenit

Eilen olitiin ihanan keväisessä metsässä hakutreeneissä. On tuo kesän tulo vaan mahtijuttu! Kertulla oli 5 maalimiestä ns. norjalaisessa sekametsässä eli kävimme tsekkaamassa ukot, menimme hetkeksi pois ja sitten hommiin. Motivaatiota haettiin ja Kerttu menikin innolla. Vaikka autolla ei meinannut taas haukku lähteä niin metsässä se kuitenkin taas löytyi! Täytyy vaan muistaa vaatia kunnon sarja autolla ensin eikä hätäillä metsään. Neljä ekaa ukkoa meni hienosti, viides oli kallion alla ja Kerttu oli ihan sitä mieltä, että minä en tiedä mitään ja lähti väkisin takaisin rataa päin. Siinä sitten huusin pois ja lähetin useamman kerran ja löytyihän se vihdoin. Ensitreeneissä keskitytään luomaan koiralle uskoa siihen, että mamman ohjeita kannattaa noudattaa. Eli haetaan taas kunnollista piston muotoa. Neljällä ekalla se meni eilenkin hyvin kun mielikuva ukoista oli vahva. Hallinta oli eilen hyvää, kuunteli hyvin piilolta tullessa eikä sählännyt omiaan. Kokonaisuutena olin tyytyväinen.

Sohvi humputti myös metsässä. Nyt ukkoja oli jo polun molemmin puolin ja sai vähän niitä etsiskellä. Ainakin yhden nappasi mielestäni hajulla metsästä. Mahti kivaahan tuosta on vetää makkaraa metsässä :D

Poliisit treenasivat hakumetsän ja parkkipaikan välissä kentällä. Yhtäkkiä piilossa ollessani tajusin, että prkl ne ampuvat. No siinä sitten menin autolle vähän jännäten, että onko siellä hysteerinen pentukoira. No eipä ollut ei. Onneksi Kerttu on niin täysin laukausvarma, että malli reagoitiin oli ainakin oikea ja onneksi isompi sattui olemaan autossa juuri silloin.  Jotta tässä ei olisi ollut pennulle tarpeeksi niin kuunneltiin vielä treenin päätteeksi yhdessä 9 mm äänet samalla kun otettiin vähän perusasentoa tms. helppoa. Eipä tuo ollut laukauksista moksiskaan. Yksi hyvin tärkeä asia itselleni siis pennusta selvillä. Hyvillä fiiliksillä ajelin kyllä eilen treeneistä kotiin!

Emäntä sairastaa, häntä hellikäämme

Tänään makasin aamun sairaslomalla sängyssä ja koirat vuoronperään piristivät mieltä änkeämällä kainaloon. Kyllä bortsuista on myös seurakoiriksi ;) Illalla isäntä vei koirat lenkille yksi kerrallaan, jolloin saan mahdollisuuden tottistella molempien kanssa erikseen ilman makkarin oven takaa kuuluvaa häiriötä (eli sitä kun toinen rissaa sitä, että toinen tekee).

Kertun kanssa hiottiin noutoa, jota on kotona sisällä otettu päivittäin. Nyt se pitää (omaa) kapulaa jo kivasti. Tarvitsisin kyllä kaikki maailman noutokapulat lainaan, etteivät vieraat kapulat olisi niin ällöjä. Isäntä teki meille kaksin kappalein metallinoutokapuloita, joita ei aikaisemmin ollut. Kas kummaa, se ei kuitenkaan ollutkaan niin suuri ällötys kuin kuvittelin. Varoen ottaa suuhun, mutta tuo kuitenkin. Hyvä Kepsu! Koitan huomenan jaksaa treeneihin, joissa aiheena jäävien liikkeiden erottelu. Tähän voisi sanoa, että kyllä se kotona osaa. Tosin maneesissa voi olla taas kerran ihan eri juttu...

Sohvin kanssa olen innostunut naksuttimesta. Kertun kanssa ei koskaan ole löytynyt oikein naksutinsäveltä vaikka sitä on kokeiltu. Sohvin kanssa olen päässyt alusta asti ja pienestä pitäen oikein (?) toteuttamaan naksuttimella koulutusta. Ollaan naksuteltu nyt maahanmenoa (menee käskystä ilman merkkiä nopeasti), perusasentoa (käsiapu edelleen, sen häivytys menossa), seuraamista ja paikallaoloa. Seuraamisen juonesta sai tänään ja eilen kiinni. Taisi oikeasti oivaltaa, että etutassujen tulee olla maassa eikä ilmassa :D Nyt menee jo monta askelta ja paikka on hyvä vaikka nami täytyy olla edelleen kädessä. Ei kuitenkaan enää Sohvin nenässä kiinni vaan jo esim. sivulla nyrkissä.

Selkeästi pentu on tajunnut, että tarjoamalla asioita saa mamman iloiseksi. Ruokakupilla on vaadittu asioita ja nyt se ehtii ennen kuin sanon mitään tarjota koko repertuaarin osaamistaa. Ihana pentu <3

Vähän huolissani olen Sohvin kasvamisesta, korkeutta kyllä tulee lisää, mutta painoa on paljon vähemmän kuin muilla ikäisillä pennuilla tuntuu olevan. Onneks korkeutta on tullut niin en ole niin huolissani siitä, että jäisi alimittaiseksi. Kyllä siitä maxikoiran kokoinen saisi tulla mahdollista agilitya ja PK-lajeja ajatellen.

Jälleen päivitystä

Hups, onpa vähän tämä kirjoittaminen unohtunut. Paljon on taas sillä välin tapahtunut. Ollaan oltu hakutreeneissä ja molempien kanssa on tottisteltukin taas. Anitan koirat ja Keena kävivät sukukouksessa meillä. Molemmat siskokset ovat reippaita ja samanoloisia koiranalkuja.  Sohvi vaan on pentueensa pienin ja siroin, mutta hiljaa hyvää tulee...

Pääsiäinen kului reissatessa. Kävimme ensin vanhempieni luona maalla ja sitten vielä viihdyttiin Tampereella. Sohvi on nykyään mallikas reissukoira, joka osaa olla autossa hiljaa. Sisäsiisteys on edennyt taas ja vaikka vahinkoja tulee niin entistä harvemmin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on myös taas tullut lisää. Melko vilkas ipana :) Nyt se saa  purkaa energiaa jo vähän pidemmillä lenkeillä. Ihanaa, että kohta päästään jo metsään kunnolla!

Tuholaisen alku

Sohvi on päättänyt aloittaa tuhoamisuransa. Tähän mennessä on maistettu vähän tapettia (onneksi asumme kunnan asunnossa, joka on jo valmiiksi remppakunnossa) ja syödä mamman parhaat kengät. Aamulla vein tytöt juoksemaan pellolle ja kastelin kenkäni. Jätin ne tuulikaappiin kuivumaan ja otin töihin huonommat. Meidän käteväkaksikko kuitenkin oppi päivässä avaamaan käännetyn kahvan (!) ja toki sohvi päätti napostaa toisen kengän pilalle. Ihailtavaa yhteistyötä isolta ja pieneltä. No, en odottanutkaan selviäväni tuhoitta...

Hyvin alkanut pentukurssi jäi heti tauolle, kun kolme koiraa hallilla käyvistä sairastui kennelyskään (ei onneksi meidän ryhmässä). Täällä päin tuo tauti nyt riehuu oikein kunnolla. Toivottavasti siltä säästytään! Treenit jatkuvat tauon jälkeen ensi kuun alussa. Sitä ennen jatkaa Kerttu Kaisan treenejä ja molemmat hakutreenejä. Lisäksi todella odotan tämän päiväisen koiran ilman jälkeen lumien sulamista. Tekisi niin mieli päästä noiden kanssa metsään lenkkeilemaan.

Kertun kanssa oltiin siis keskiviikkona taas treenaamassa. Tällä kertaa kaikki treenatut liikkeet oli niitä meidän kompastinkiviä. Noutojen luovutus ei ole ollenkaan hyvä, lisäksi pitäisi saada paljon treeniä vierailla kapuloilla. Hyppyjä pitäisi päästä myös treenaamaan oikein kunnolla. Haluaisin kovasti oman A-esteen, mutta taitaa olla vähän iso tohon takapihalle... Jos oikein kauniisti pyytäisi miestä ja isää niin ehkä ne kasaisi meille vaikka mummolaan maalle sellaisen. Ohjeet vaan tarttis saada jostain ettei tarvi ihan säveltää.

Hakutreenit

Tänään oltiin hakutreeneissä pitkästä aikaan. Kertulle otin ihan kuukausien tauon jälkeen vähän muistuttelua. Neljä helppoa pistoa ilmaisuilla. Jännää oli se, että kaksi maalimiehistä oli täysin vieraita. Ekalla haukkui taas vähän huonosti, mutta parani koko ajan loppua kohden. Hallintaan täytyy taas kiinnittää huomiota enemmän, meinaa vähän haahuilla. Pistoille lähti Kertuksi aika hyvin ja suoraan. Nyt toivottavasti saadaan treenitahtia lisättyä, ainakin ensi viikonloppuna pitäisi olla treenit.

Sohvi oli elämänsä ekassa makkararingissä. Eikä sillä luonnollisesti ollut mitään namien nauttimista vastaan. Vieraat ihmiset eivät sitä huimaa, joten taidamme siirtyä vähän vaikeampiin harjoituksiin. Lopuksi vielä Sohvia leikitettiin ihmisten toimesta ja sen jälkeen vieraiden koirien toimesta. Sitten kirmattiin metsässä Kertun kanssa hulluringit ja ajeltiin kotiin. Oli pennulla hauskaa taas!

Treeniä ja treeniä

Sohvin aloitti tänään Loimaalla Loimaan Seudun kennelkerhon pentukoulun. Menimme suoraan jatkokurssille, mikä osoittautui tasoltaan meille juuri sopivaksi. Naperosta sai olla ylpeä! Halli itsessään oli jo ihmetyksen aihe, puhumattakaan siellä oleista haukkuvista isoista koirista. Rohkeasti tämä niitä katseli ja kouluttajakin kehaisi, että onpa rohkea pentu. Kurssi on ihan tapojen opettelua, tehdään omaan tahtiin juttuja ja tutustutaan agilityesteisiin. Kepit ja putket tulivatkin jo tutuiksi. Tunnin jälkeen olikin autohäkissä hiljaista, kun siellä tuhisi väsynyt pentu.

Eilen oltiin taas Kaisan treeneissä Kertun kanssa. Tällä kertaa otettiin temponvaihtoja. Huomattiin, että heittää istumaan kun vaihdan juoksusta hitaaseen kävelyyn. Kaisa keksi syyksi sen, että minä silloin nojaan taaksepäin. No, painopiste eteen ja tadaa, sillä ongelma katosi. On se vaan kiva kun joku osaa.... ja huomaa ja tajuaa.... Nyt treeniä, etenkin mulle, että asia menee lihasmuistiin. Liikkestä maahan sujui oikein ripeästi ja hyvin. Samoin takapalkalla tehty eteenmeno, jota olen unohtanut treenata! On sitä joskus otettu, mutta taukoa on ollut ainakin syksystä. Onneksi on koira, joka ei ihan heti unohda oppimaansa. Tätä siis tällä viikolla otetaan taas pitkästä aikaan tehotreeni.

Kiva viikko, kun on pitkästä aikaa saanut touhuta elukkajuttuja. Töissä on ollut stressiä ja olen huomannut taas että kyllä ne harrastukset auttaa jaksamaan. Vaihteeksi ollaan viikonloppu kotosalla. Toivottavasti ehdin touhuta noiden kanssa kaikenlaista!

Reissaamista ja rokotusta

Lauantain ja sunnuntain reissasimme Tampereella. Sohvi pääsi ekaa kertaa anoppilaani näyttämään riehumistaitojaan. Onneksi Anoppila sijaitsee lähellä velipoika Jerikoa, joten naperot pääsivät tapaamaan. Tuntui yhteinen sävel edelleen löytyvän. Jerikon blogista löytyy pentujen riemusta kuvaa. Pääsi se Kerttukin onneksi vähän poikansa kanssa hömpöttämään.

Lauantaina koettiin myös hieman suurempi järkytys, kun tavattiin mopsi. Sohvi ei tämän kanssa heti osannut olla kaveria, mutta ajankanssa lähti leikki pyörimään. Kerttuhan pelkää kyseistä mopsia varmaan hevosiakin enemmän ja se on paljon se ;) Pentu haluttiin siis heti totuttaa tähän innokkaaseen mutta ystävälliseen mopsipoikaan. Sunnuntaina treffattiin vielä 3/4 tolleripoika Napo, joka puolestaan ei huimannut Sohvia yhtään.

Tänään sitte tuikattiin ekat rokotteet niskanahkaan ja kuukauden päästä sitten lisää. Sohvi vaan heilutteli lekurissa häntää, eikä edes huomannut piikkiä. Osoitti taas lahjansa sopeutua kaikkialle hetimmiten. Tuota piirrettä paljon reissaavana kyllä arvostan. Meillä koirien on pakko tottua vaihtamaan kyläpaikkaa useasti jopa saman viikonlopun aikana.

Ohjatut PK-treenit Kertun kanssa alkoivat

Aloitettiin Kertun kanssa tänään Vantossa Hilskan Kaisan PK-kurssi. Vähän alusta myöhästyimme seikkailtuamme väärällä vantontiellä Raision puolella, no ensi keskiviikkona jo osataan paikanpäälle. Ikävä kyllä huomasi, että kurssi ja ohjattutreeni tulevat tarpeeseen. Me kun treenaamme liikaa vain kaksin, tekosyynä kai se että vihaan tuota autolla-ajoa päivä päivältä enempi ja enempi.

Otettiin jättävistä liikkeistä istumista ja niihän se on, että tuo istuu siitä mun päänkäännöstä eikä käskystä, onhan yksin treenatessa aina varmistettava että se koira istuu. Kääk, vai voisiko sittenkin kävellä rauhassa ja ottaa uusiksi jos ei olekaan istunut. Kotiläksynä vetää istumista peilin kanssa.

Häiriön alla toimi toisaalta yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon että muiden kanssa on treenattu joskus ikuisuus sitten. Paikallamakuu, joka on aina ollut meillä hyvin varma sujui ilman ongelmia. Maneesin hajut ja toiset koirat näkyivät välillä seuraamisen hapuilemisena, mutta hyvääkin seuraamista löytyi. Henkilöryhmä meni ok vaikka häiriökoirana ollut Kaisan Alli aluksi jännittikin. Kerttua taas harmitti myös se, että muillakin koirilla on leluja. Ihme kaiken omija... luulin että olisi jo vähän oppinut, kun ei enää ole Sohville leluista mustis paitsi jos minä leikin Sohvin kanssa. No väännetään sitten taas asiasta.

Sohvillekin varasin pentukoulun. Tein kompromissin ja menen kokeilemaan Loimalle hallitiloihin sen kanssa ensin. Ei vaan persus kestä maksaa kahta kallista kurssia kerralla, kun kesä menee taas tuloitta eläessä. Tosin eipä ollut halpaa tuolla Loimaallakaan. Onhan sinne Loimaalle kuitenkin matkaa vain puolet Raisiosta eli se ajaminenkaan ei tule joka ilta niin raskaaksi. Alkaisipa nyt joskus vaikka TPH:n ihan jäsenmaksulla saatavat treenitkin niin ei tarvitsisi koko ajan kukkaronnyörejä venyttää.

Sohvi kasvaa

Meillä pennun kasvua tarkkaillaan Nintendo wiin tasapainolaudan avulla. Melko tieteellistä touhua siis. Äsken kaappasin taas pennun punnittavaksi.

Tässä pennun kasvuvauhtia:

31.1. 2 kg 900 g
4.2.   3 kg 100 g
15.2. 4 kg 100 g
23.2. 4 kg 500 g
2.3.   4 kg 800 g

Hitaasti mutta varmasti kasvaa. Kerttu oli hidas kasvaja, en siis huolestu vaikka tuntuu että muut pennut kasvavat nopeammin.Sisko Keenakin taitaa olla melkein kahdella kilolla meitä edellä. Sohvin tassut ovat ISOT. Katselin tassun jälkiä lumessa ja vertasin Kertun jälkiin niin näyttivät yhtä isoilta. Luulen, että tämä menee koossa emonsa ohi.

Sohvi luppakorva seikkailee kaupungissa

Sohvi tutustui tänään ensi kerran kunnolla kaupunkiin. Isännän olessa lääkärissä seikkailimme pennun kanssa Hämeentiellä Turussa. Sopivasti käsillä oli ruuhka-aika, joten autoja, busseja, pyöriä ja ihmisiä kohdattiin joka suunnalta. Autoja tuo hurja ei pelkää, lähinnä kiinnostavat... Ihmiset ovat kaikki ihania, niitä ohiteltiin nakki nenun edessä ja oppihan tuo jo hiukan, että kaikki ihmiset eivät olekaan hänestä kiinnostuneita. Toki Sohvi onnistui jokusen ihmisen hurmaamaan ja sai siten kaipaamansa rapsutukset. Hyvin alkaneita kaupunkiharjoituksia jatketaan lähitulevaisuudessa, jotta maalainen osaa sitten olla vilinässäkin.

Eilen veimme koirien kanssa meillä Sohvia lomallaan ihailemassa olleen siskon tytön 10-v. takaisin Laitilaan. Siellä vastassa olivat perheen berninpaimenkoira ja tiibetinspanieli. Bernin kanssa ei paljon seurusteltu, koska se on omasta laumastaan aika tarkka. Vähän nuuhkittiin isoa hirmua pihalla. Sisällä sitten temmellettiin juuri sopivan kokoisen spanielin kanssa innolla. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja Sohvikin pääsi mukaan. Kiltisti se matkusti sekä mun että siskoni sylissä puolet matkasta, kun en vielä halunnut antaa sen juosta kilometri tolkulla.

Mummolassa vierailu ja siskon luona oleminen osoittivat taas sen, että pentu ei ole moksiskaan ympäristön vaihtumisesta. Tosin pitää vielä viedä sitä ilman Kerttua eri paikkoihin. Kaupunkireissu tehtiin tänään ilman Kerttua ja huusi autossa taas vaihteeksi aluksi. Toisaalta parkkihalli ja kaupunginvilinä otettiin hyvin reippaasti vastaan ilman ison koiran tukeakin.

Monenlaista ollaan tässä koko ajan opeteltu. Luoksetulossa ollaan  edistytty ja se sujuu häiriöttömissä tilanteissa oikein kivasti. Istumista ja kontaktia tuo tarjoaa jo oma-aloitteisesti esim. kerjätessään. Maahan menee käsiavulla. Leikkiessä tuo mukavasti lelua minulle, ehkä tämä onkin iisimpi noudonopettelija kun Kerttu aikanaa... Hihnassa ja vapaana kulkeminen alkaa jo sujua. Sisäsiisteys paranee myös päivä päivältä, kakkoja tulee enää todella harvoin sisälle ja pissojakin vain pari kertaa päivässä. Koska kaikki sujuu, jotenkin pelottavankin mukavasti niin on pakko samantien koputtaa puuta.... Kai ne vaikeudetkin vielä jostain ilmaantuvat ;)

Sosiaalistamista

Tämä viikonloppu pyhitettiin lähinnä Sohvin sosiaalistamiselle. Perjantaina lähdimme Turkuun ja autoon pakattiin koirat mukaan. Sohvi aloitti jälleen välittömästi konsertin. Meidän taktiikka on antaa pennun huutaa ja toivoa, että se joskus lopettaa. Emme jaksa mitään Kaimion pehmeitä keinoja tyyliin: tänään minuutti ajelua ja huomenna kaksi. Väärin tai ei niin näin mennään. Tuloksia alkoi näkyä tänään kun ajeltiin lisää. Turusta takaisin päin tullessa ei ollut huutoa enää ollenkaan!

Perjantaina pentu sai ihmetellä hetken autoja, joita tuntui pelkäävän mutta toisaalta huomasin, että sen mielessä hiipii pelottava kiinnostus ja hyökkimishalu. Sinä päivänä kun ensimmäinen kunnon hyökkäys tulee täytyy siis olla valmiina... Tämä asia on ainoa, jossa meillä koira saa vähän rankempaa fyysistäkin kyytiä. Kerttu kokeili kaksi kertaa ja siihen jäi. Toivottavasti tämä toinenkin on yhtä viisas. Perjantain toinen jännäasia oli eläinkaupassa piipahdus. Siellä pisti vähän vingututtamaan, kun oli niin paljo tuoksua ja ihmeteltävää. Reipas oli silti. Ennen kotiinlähtöä pyörähdettiin vielä Haunisissa treenikenttää ihmettelemässä. Kerttu sai vähän treenata ja Sohvi leikkiä.

Lauantaina kylään tuli isännän sukulaisia. Pentu esiintyi reippaasti. Ihmisiin sitä ei vartavasten tarvitse sosiaalistaa, näyttää luottavan kaikkiin ja leikkivän kenen kanssa vaan. Ei ihme, kun muistaa, että pentuja ei ole koskaan pidetty pumpulissa vaan saivat jo kasvattajan luona nähdä jos jonkinlaista ihmistä.

Tänään sitten taas autoajelua, kun aamulla lähdettiin kohti pentutapaamista. Sohvi oli nuorin ja kooltaan pienin. Leikkiä se ei oikein osannut, mutta tarkkaili tilannetta eikä varsinaisesti pelännyt. Kun aikuinen kelpi päästettiin joukkoon, niin yllättäen se olisi ollut kiinnostavampi leikkikaveri kun muut pennut. Ilmeisesti tuo emon kanssa leikkiminen on niin tuttua, että iso oli turvallinen valinta.

Kotimatkalla mentiin vielä siskolle Auraan kylään. Siellä vastassa oli iso irlanninsetteriuros. Sitä ei arasteltu yhtään vaan rohkeasti hamuiltiin korvista yms. haituvista. Onneksi Kassu on kiltteyden perikuva :) Vieraasta paikasta napero ei välittänyt mitään, oli heti kuin kotonaan ja painoi pihallakin innoissaan isojen kanssa. Yllätys oli Kertun suhtautuminen Kassuun, kun se on aikaisemmin ilkeillyt sille koko ajan niin nyt oli ihan lunkisti! Kasvattajan laumassa vietetty aika on tainnut tehdä meidän neidille hyvää.

Ensi viikonloppuna onkin sitte iso koitos, kun emäntä juhlii valmistumistaan ja koirat menevät mummolaan maalle Hämeeseen. Kertulle tuo paikka on kuin toinen koti, jossa se rakastaa painaa pihalla ja syödä herkkuja. Luulen, että Sohvikin rakastuu mummolaan, eikä vähiten herkkujen vuoksi ;) Siellä sitten pääsee tutustumaan muutamaan kissaankin, mikäli ne järkytykseltään tulevat vintistä näytille.

Ystävänpäivä lähestyy

Täällä alkaa tuntua siltä, että koirien suhde alkaa muuttua enemmän kaverilliseksi. Tissillä ei ole pariin päivään enää roikuttu. Olen todella positiivisesti yllättynyt Kertusta. Leikkii paljon pennun kanssa ja jopa vetoleikkejä leluilla! Jee! Lenkillä on kova kiire kotiin taas Sohvia katsomaan. Tosin mustasukkaisuutta esiintyy heti, jos itse yritän tehdä pennun kanssa jotain.

Ville käy välillä Kertun kanssa lenkillä, jotta ehdin vähän touhuta Sohvin kanssa.

Hihnassa ollaan jo pieniä lenkkejä tehty. Autoja, ihmisiä ja koiria kyllä nähdään ihan liian vähän. Täytyy tässä lähteä johonkin cityyn, ettei tuosta tule ihan maalaismollukkaa.

Sohvi on todella ahne, ei ole vielä sylkenyt mitään pois. Kaikki kurkut ja porkkanat pistää pokkana kitusiin. Kotiruokaa ollaan annettu maistella, että saataisiin tuostakin yhtä teräsvatsa kuin Kertusta. Ruokaa laittaessa alkaa huuto ja volttien teko, mutta on jo oppinut sanan istu ruokakupilla. Istuu käskystä (5-20 sekunttia) ja odottaa, että kuppi laskeutuu nenän eteen. Fiksu pentu! Maahanmenon alkeet on jo opeteltu ja naksutimenkin salat tiedetään. Keskittyy älyttömän hyvin, kun jotain aletaan tekemään. Motivointi ja palkkaus tässä vaiheessa todella helppoa. Tokokoira tästä ainakin tehdään, jos tuollaisena pysyy!

Huvitutteilua ja muuta hulabaloota

Sohvi Aulikki näyttää kotiutuneen hyvin. On se vaan erilaista, kun on toinen koira apuna. Kerttu leikkii paljon pennun kanssa ja tuntuu siitä nauttivan. Tosin se myös antaa pienelle vielä tissiä, mikä ei ole kovin mukavaa. Yhdessä nännissä kun on haava, onneksi paranee eikä näytä tulehtuneelta. Millähän tuon vieroittaisi, kun emo itse jakaa ilolla maitoa. Hitsi!

Kertun ruokahalu on valtaisa. Se on kaikkina kolmena työpäivänä onnistunut ryöstämään jotain apetta. Maanantaina vei tiskipöydältä pennulle valmiiksi annostellut nappulat. Tiistaina koirankeksipussin (500g!), jonka siskoni toi koirille sunnuntaina. Tänään se oli onnistunut kaapista kaivamaan puruluun. Mitähän huomenna... Kaikki on yritetty laittaa nyt tarpeeksi kauas. Onneksi se ei ole kovin pahana pennulle herkuista, eikä mitään pahoja tilanteita ole syntynyt. Toivottavasti tilanne pysyy tällaisena!

Sohvin ruokahalu on myös mainio. Se kyllä haistaa maksamakkarat toiselta puolen asuntoa ja tulee kerjäämään. Kerjääminen on näemmä jotain, mitä nuo pikkuepelit osaavat luonnostaa!

Olemme käyneet vasta etu- ja takapihalla. Nimeä ollaan harjoiteltu ahkerasti ja opeteltu ruokakupilla istumista. Hyvin sujuu! Nopeasti hoksaava napero. Tänään piti autoilla kauppaan, mutta olipa takaluukku jäässä. Harmi! Kaulapanta alkaa jo pysyä päässä ilman rapsutuksia. Hihnaa kokeiltiin eilen ihan hetki, ei innostunut ;) No, jatketaan harjoituksia.

Kerttu kaipaa tekemistä. Olen lenkillä ja sisällä ottanut vähän tokoa. Tekee kaikki ahneen innokkaasti. Jospa tästä pikkuhiljaa alkaisi katsomaan niitä AVO-kokeita kevääksi...

Kerttu ja Sohvi kotiin!

Eilen oli suuri päivä. Sain vihdoin hakea kasvattajalta Kertun kotiin, joka oli joulukuusta asti ollut siellä synnyttämässä ja hoitamassa pentujaan. Mukana kotiin seurasi yksi pennuista Briskness Janis Joplin, joka on kutsumanimeltään Sohvi.

Automatka Vantaalta Kyröön sujui hyvin. Pentu jaksoi vähän huutaa varsinkin aluksi, mutta rauhoittui ja nukkui matkasta suuren osan sylissäni. Virtaa olikin sitten kun uuteen kotiin saavuttiin. Pentu juoksi Kertun perässä autolta kotiovelle ja sisälle. Sen jälkeen yhdessä Kertun kanssa juostiin kämppä ympäri. Sitten Sohvi olikin kuin kotonaan!

Nopeasti se hoksasi, että hänellä on takaovesta pääsy takapihalle. Montaa pissaa ei ole siksi ehtinyt sisälle tullakaan! Naapurit päättivät aloittaa seurueensa kanssa yöllä tappelemisen. Se ilmeisesti herätteli pentua, kun yöllä pariin otteeseen huusi. Saattoi se kaivata sisaruksiaakin. Viideltä vaati ruuan ja haettiin lehti koirien kanssa samalla. Sitte jatkettiin unia aamuun. Nyt on ainakin naapurien turha valittaa, jos pentu täällä mellastaa ;) Anteeksi kovasti pyytelivät aamulla. Mukava pariskunta, joka onneksi tykkää Kertustakin kovin.

Pentu on ärhäkkä vaatimaan ruokaa, osaa se muutenkin huutaa ja tehdä tiettäväksi halunsa. Toisaalta se on itsenäinen ja osaa touhuta yksinkin. Katsotaan mihin luonne kehittyy, tällä hetkellä vaikuttaa oikein hyvältä ;)